logo
Oikeusloukkaus tuli kunnalle kalliiksi Tulosta Sähköposti
oikeusmurhan_uhriPohjois-Karjalan käräjäoikeus totesi sosiaalijohtajan syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen lapsen huostaanottotapauksessa. Kunta tuomittiin maksamaan oikeusloukkauksista korvauksia lapselle ja äidille sekä oikeudenkäyntikulut. Lue käräjäoikeuden julkinen seloste.

 

 

JULKINEN SELOSTE
 
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on 17.-18.3. ja 22.3.2011 puheenjohtajan
ja kolme lautamiestä käsittävässä kokoonpanossa toimitetussa
rikosistunnossa määrännyt asianomistajien henkilöllisyyden pidettäväksi
salassa, käsitellyt asian kokonaan yleisön läsnä olematta sekä
määrännyt oikeudenkäyntiaineiston pidettäväksi salassa ja vielä
määrännyt käräjäoikeuden ratkaisun pidettäväksi lopputulosta ja
sovellettuja lainkohtia lukuun ottamatta salassa niin, että myös
asianomistajien nimet on pidettävä salassa, koska asiassa on käsitelty
asianomistajien yksityiselämään liittyviä arkaluonteisia tietoja, jotka eivät
olleet muusta oikeudenkäyntiaineistosta erotettavissa.
 
Tämän vuoksi käräjäoikeus on laatinut asiasta julkisen selosteen:
 
Asiassa on kysymys siitä, että sosiaalilautakunta oli loppuvuonna 2007
tuolloin voimassa olleen lastensuojelulain nojalla ottanut kiireellisesti
huostaan ja sijoittanut perhekotiin 16-vuotiaan, koulunkäynnin vuoksi
yksin asuneen nuoren ja sittemmin tehnyt vielä päätöksen varsinaisesta
huostaanotosta ja sijoituksen jatkamisesta. Nuoren virallinen lähihuoltaja
oli ollut muualla Suomessa asuva isä, mutta lapsi oli jo vuodesta 2003
tosiasiallisesti asunut äitinsä luona Pohjois-Karjalassa. Kuopion
hallinto-oikeus on päätöksessään kesällä 2008 katsonut, että tuolloin jo
lopetetulle huostaanotolle ei ollut ollut laissa säädettyjä edellytyksiä, ja
kumonnut huostaanottoa koskevat päätökset.
 
Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut kiireisen huostaanottopäätöksen
tehneelle ja varsinaisen huostaanottopäätöksen sosiaalilautakunnalle
esitelleelle kunnan sosiaalijohtajalle rangaistusta tuottamuksellisesta
virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska tämä on ensinnäkin varsinaista
huostaanottoa valmisteltaessa laiminlyönyt riittävästi varmistautua siitä,
että hänen huostaanoton perusteeksi esittämänsä näkemykset lapsen ja
hänen vanhempiensa olosuhteista sekä kyvystä asianmukaisesti
huolehtia lapsesta olisivat perustuneet riittävän kattaviin ja
asianmukaisiin selvityksiin, sekä huolehtia siitä, että lähihuoltajana
virallisesti ollut isä olisi saanut lausua näkemyksensä ja antaa
selvityksensä kaikista niistä seikoista, jotka sosiaaliviranomaisten
tietoon tulleina todennäköisesti olivat myötävaikuttamassa asiassa
tehtävään ratkaisuun.
 
Varsinaisen huostaanoton tapahduttua on sosiaalijohtaja edelleen sekä
vanhan että sen 1.1.2008 lukien korvanneen uuden lastensuojelulain
säännösten vastaisesti laiminlyönyt huolehtia siitä, että sosiaalitoimessa
riittävän aktiivisesti työskennellään lapsen kotiuttamiseksi ja
huostassapidon lopettamiseksi, sekä laiminlyönyt ajoissa tehdä
päätöksen huostassapidon ja sijaishuollon lopettamisesta, vaikka lapsi
oli jo helmikuun lopusta 2008 alkaen asunut kaikkien perheenjäsenten
tahdon mukaisesti isänsä luona eikä tarvetta huostassapitoon enää ollut
olemassa.
 
Sosiaalijohtaja oli näin huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa
noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan
virkavelvollisuutensa eikä hänen menettelyään sen haitallisuus ja
vahingollisuus sekä erityisesti lapseen ja hänen huoltajiinsa
kohdistuneiden oikeudenloukkausten vakavuus huomioon ottaen voinut
kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.
 
Nyttemmin aikuinen lapsi, äiti ja isä ovat yhtyneet syyttäjän
rangaistusvaatimukseen. Lapsi ja äiti ovat lisäksi vaatineet korvausta
kärsimyksestä yhteisvastuullisesti kunnalta ja sosiaalijohtajalta. Heidän
korvausvaatimuksensa ulottuvuus on ollut laajempi kuin syyttäjän
rangaistusvaatimuksen, koska he ovat vaatineet korvausta myös
kiireellisen huostaanoton osalta, mistä syyttäjä taas ei vaatinut
rangaistusta lainkaan, koska syyttäjän mukaan sosiaalijohtajalla ei
tällöin ollut olosuhteet huomioon ottaen toisintoimimismahdollisuutta.
Käräjäoikeus on kolmen päivän mittaisen pääkäsittelyn aikana
vastaanottanut asiakirja- ja henkilötodistelua huostaanottoon johtaneista
syistä ja olosuhteista, siinä noudatetusta menettelystä ja huostaanoton
seurauksista.
 
Käräjäoikeuden tuomio

 
Käräjäoikeus on, hyläten syytteen enemmälti, katsonut sosiaalijohtajan
varsinaisen huostaanottopäätöksen tekemisen ja lapsen isänsä luokse
tosiasiallisesti helmikuun lopussa 2008 tapahtuneen muuttamisen
välisenä aikana huolimattomuudesta laiminlyöneen hänelle
sosiaalijohtajana virkansa puolesta kuuluvan velvollisuuden huolehtia
siitä, että sosiaalitoimessa säännösten ja määräysten edellyttämällä
tavalla riittävän aktiivisesti toimitaan huostassapidon lopettamiseksi.
 
Kun kysymys on perheenjäsenten perhe-elämän ja yksityisyyden
suojaan ja lapsen osalta myös hänen henkilökohtaiseen vapauteensa
puuttuvasta viranomaistoimesta, laiminlyöntiä ei huomioon ottaen sen
haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole pidettävä
kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Sosiaalijohtaja on siten tältä
osin syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
 
Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut

 
Kiireellinen huostaanotto on aikanaan perustunut sosiaalitoimen tietoon
hyvin lyhyessä ajassa saatettuihin hälyyttäviin tietoihin lapsen
terveydentilasta, olosuhteista, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja
turvallisuuden vaarantumisesta, äidin kyvyttömyydestä juuri tuolloin
huolehtia lapsesta sekä siihen, ettei isästä toisaalta tiedetty mitään ja
toisaalta tytär oli ottanut itse esiin isään kohdistuneita vanhoja vakavia
insestiepäilyjä, jotka kuitenkin olivat jo aikanaan olleet ilmeisen
perusteettomia.
 
Tietoa oli tullut monelta eri taholta ja lyhyellä aikavälillä eikä se kaikilta
osin vastannut todellista tilannetta. Perhe ei ollut aikaisemmin
lastensuojelun asiakkaana ja se oli sosiaalitoimelle tuntematon. Sen
sijaan sosiaalitoimelle oli tullut terveydenhoitoviranomaisilta tietoa,
jonka mukaan lapsen tilanne vaati välittömiä toimia, joita
terveydenhoitoviranomaisilla ei kuitenkaan itsellään ollut sillä hetkellä
tarjota.
 
Lapsen tultua näissä olosuhteissa kiireellisesti huostaanotetuksi
päätettiin hieman myöhemmin varsinaisesta huostaanotosta. Käsittelyyn
hankittu lääketieteellinen selvitys puolsi huostaanottoa, äidin
perhetilanne ei edelleenkään sallinut lapsen sijoittamista hänen
luokseen ja hankitun selvityksen mukaan, jossa tosin ei ollut lainkaan
selvitetty isään kohdistuneita epäilyjä, isän luokse sijoittamisen tuli joka
tapauksessa tapahtua suunnitelmallisesti ja vähitellen. Lasta ei siis
varsin todennäköisesti olisi voitu heti tuolloin missään tapauksessa
sijoittaa isän luokse.
 
Toisaalta lapsen akuutit ongelmat kulminoituivat juuri kysymykseen
hänen asumisestaan yksin, joten lain mukaan ensisijaisilla avohuollon
toimenpiteillä oli todennäköisesti vain rajoitetusti käyttöalaa tuossa
tilanteessa.
 
Tämän vuoksi käräjäoikeus on katsonut, ettei sosiaalitoimi kiireellisen tai
varsinaisen huostaanoton yhteydessä ylittänyt sille kuulunutta
harkintavaltaa, vaikka hallinto-oikeus sittemmin totesikin, ettei
huostaanotolle ja perhekotiin sijoittamiselle ollut laillisia edellytyksiä.
Tämän vuoksi syyte ja korvausvaatimukset tältä osin hylättiin.
 
Sekä vuonna 1983 säädetyn lastensuojelulain (683/1983) että sen
1.1.1988 lukien korvanneen lastensuojelulain (417/2007) aikaisempaa
yksityiskohtaisempien säännösten mukaan sosiaalitoimen on tullut muun
muassa toimillaan pyrkiä mahdollisimman pian huostaanoton
lopettamiseen ja perheen jälleenyhdistämiseen. Huomioon on tullut ottaa
myös asianosaisten mielipiteet.
 
Kaikkien perheenjäsenten toive on ollut lapsen siirtyminen asumaan
isänsä luokse, mitä oli suunniteltu jo ennen huostaanottoa. Lapsen
tultua huostaanotetuksi sijoittaminen isän luokse ei kuitenkaan ollut heti
mahdollista, koska edellä kerrotuin tavoin isän olosuhteista, isän ja
tyttären suhteesta yleensä sekä myös vanhojen isää koskeneiden
epäilyjen merkityksestä ei ollut tietoa.
 
Käräjäoikeus on oikeudessa vastaanotetun todistelun perusteella pitänyt
selvitettynä, että nämä esille tulleet vanhat epäilyt aivan ilmeisesti
muodostivat välittömimmän esteen lapsen siirtymiselle isänsä luokse.
Todistelun perusteella niiden selvittelyä puhelimitse ei ollut pidetty
mahdollisena, isällä oli ollut vain rajoitetut mahdollisuudet saapua
Pohjois-Karjalaan kuultavaksi ja tavattavaksi eivätkä sosiaalitoimen
viranhaltijat itse matkustaneet isän luokse. Sosiaalijohtajan ja
sosiaalitoimen viranhaltijoiden olisi kuitenkin tullut näissä olosuhteissa
huolehtia siitä, että isää viivyttelemättä nimenomaisesti kuullaan näistä
epäilyistä ja että niitä tai niiden merkitystä aktiivisesti selvitetään. Tämä
laiminlyönti on varsin todennäköisesti johtanut huostaanoton ja
sijoituksen tarpeettomaan pitkittymiseen huomioon ottaen, että
sijoittaminen mahdollisimman pian lähihuoltajana virallisesti toimivan
isän luokse muutoin olisi ollut luonteva ja perheenjäsenten toivoma
ratkaisu.
 
Tämän vuoksi sosiaalitoimi on tältä osin laiminlyönyt sille
lastensuojelulaista johtuvan velvollisuuden edistää perheen
jälleenyhdistymistä ja huostassapidon lopettamista. Tämä vastaa myös
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) siinä suhteessa omaksumaa
kantaa, että itse huostaanoton edellytysten suhteen viranomaisen
liikkumavara harkintamarginaalissaan on väljempi kuin muiden
rajoitusten suhteen. EIT on korostanut sitä, että huostaanottoa on
pidettävä yleensä väliaikaisena toimenpiteenä ja se on päätettävä niin
pian kuin asianhaarat sallivat.
 
Sosiaalijohtaja puolestaan on tällöin huolimattomuudesta laiminlyönyt
hänelle virkansa puolesta kuuluvan velvollisuuden huolehtia siitä, että
sosiaalitoimessa olisi riittävän aktiivisesti toimittu huostassapidon
lopettamiseksi.
 
Sen jälkeen, kun lapsi tosiasiallisesti jo siirtyi isänsä luokse asumaan,
sosiaalitoimi on teetättänyt uudelleen selvityksen olosuhteista isän luona
sekä isän ja tyttären suhteesta. Lisäksi on ryhdytty sosiaalitoimen
avustuksella järjestelemään lapsen koulu-, terveydenhuolto-, harrastus ym.
asioita. Lapsen sijoituspaikka on muutettu isän luokse huhtikuussa
2008 ja toukokuussa 2008 on tehty päätös huostaanoton lopettamisesta.
Lapsi oli tuolloin tosiasiallisesti jo palautettu huoltajalle ja hänen
tilanteensa vastasi hänen ja vanhempien toivetta. Toisaalta sosiaalitoimi
tarvitsi jonkin aikaa varmistuakseen isän luokse sijoituksen
toimivuudesta sekä asioiden järjestämistä varten. Oikeudenloukkaus on
ollut enää luonteeltaan muodollinen ja sosiaalitoimi on aktiivisesti
toiminut huostaanoton päättämiseksi. Tämän vuoksi syyte ja
korvausvaatimukset on hylätty tältä osin.
 
Rangaistuksen määrääminen

 
Sosiaalijohtajan syyksi on luettu virkaan kuuluvan
valvontavelvollisuuden rikkominen yksittäisessä, joskin laadultaan ja sen
kohteeksi joutuvan kannalta varsin merkittävässä virkatoimessa.
Viranhoidon kokonaisuuteen suhteutettuna laiminlyönti on kuitenkin
lyhytaikainen. Sosiaalitoimelle oli eri puolilta, myös asianosaisilta
itseltään, tullut ristiriitaista informaatiota. Asiaa käsittelevät viranhaltijat
olivat vaihtuneet ja sovellettava laki muuttunut sekä sosiaalijohtaja itse
ollut vuosilomalla osan ajasta. Nämä seikat huomioon ottaen
käräjäoikeus on katsonut, että sosiaalijohtajan syyksi jää vain lievä
tuottamus ja laiminlyöntiä on pidettävä anteeksiannettavana. Tämän
vuoksi sosiaalijohtaja on jätetty rangaistukseen tuomitsematta.
 
Korvausvelvollisuus

 
Siltä osin kuin sosiaalijohtajan on katsottu syyllistyneen
tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen kunnalla on
vahingonkorvauslain 3 luvussa säännelty korvausvastuu virheen tai
laiminlyönnin aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2
§:n nojalla julkisyhteisö on korvausvelvollinen kuitenkin vain, milloin
toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon
ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Kysymys
on perheenjäsenten perhe-elämän ja yksityisyyden suojaan ja lapsen
osalta myös hänen henkilökohtaiseen vapauteensa puuttuvasta
viranomaistoimesta. Huostaanottotapaukset ovat olleet siinä määrin
harvinaisia, että niiden erityislaatuisuuteen olisi tullut kiinnittää
huomiota. Tässä tapauksessa, kun huostaanoton lopettamiseen ja
perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävät asianmukaiset ja riittävät toimet
ovat viivästyneet noin 2½ kuukauden ajan, toimen tai tehtävän
suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei noudatettu.
Tämän vuoksi kunta on katsottu velvolliseksi korvaamaan aiheutuneen
vahingon.
 
Koska sosiaalijohtajan syyksi on jäänyt vain lievä tuottamus,
vahingonkorvausvaatimukset häneen henkilökohtaisesti kohdistettuina
on lain nojalla hylätty.
 
Käräjäoikeus on vielä katsonut, ettei sosiaalitoimi muussa suhteessa
ollut toiminut sille kuuluvien virkavelvollisuuksien vastaisesti
vahingonkorvauslain säännösten mukaan korvausvelvollisuuden
toteuttavalla tavalla. Tämän vuoksi vahingonkorvausvaatimukset siltä
osin kuin ne on perustuivat huostaanottoon, sijoittamiseen ja sen
lopettamiseen enemmälti on hylätty.
 
Korvattava vahinko

 
Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että lapselle olisi
sosiaalijohtajan syyksi luetun ja sosiaalitoimen virheellisen menettelyn
vuoksi aiheutunut sellaista kipuun ja särkyyn verrattavaa kärsimystä tai
muuta haittaa, josta hänellä olisi oikeus korvaukseen
vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla.
 
Sen sijaan lapsella oli oikeus korvaukseen oikeudenloukkauksen
aiheuttaman kärsimyksen vuoksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n
nojalla. Käräjäoikeus on arvioinut korvausmäärän kohtuuden mukaan
huomioon ottaen Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan
vastaavanlaisissa tapauksissa antamat suositukset. Käräjäoikeus on
katsonut, että vaikka oikeudenloukkaus ei ole suoraan rinnastettavissa
tilanteisiin, joissa syyttömästi vangitulle tai tuomitulle syntyy oikeus
korvaukseen vapaudenmenetyksestä, korvausmäärää arvioitaessa
johtoa voidaan saada myös niistä. Tällöin laittoman vangitsemisen
korvauksen yleisenä määränä on pidettävä 100 euroa
vapaudenmenetyspäivää kohden (vrt. KKO 2010:4). Käräjäoikeus on
pitänyt kohtuullisena korvauksena lapselle 4.000 euroa.
 
Myös äidillä on korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2011:11
ilmenevän oikeusohjeen mukaan oikeus vahingonkorvauslain 5 luvun 6
§:n mukaiseen korvaukseen oikeusloukkauksen aiheuttamasta
kärsimyksestä, koska loukkaus on kohdistunut myös hänen yksityis- ja
perhe-elämäänsä. Tämä loukkauksen ulottuvuutta koskeva kanta vastaa
myös EIT:n kantaa asiassa. Kunnan on sen vuoksi suoritettava äidille
kohtuullisena korvauksena 1.000 euroa.
 
Korvausvaatimukset on hylätty enemmälti.
 
Oikeudenkäyntikulut

 
Koska sillä, miltä osin syyte ja korvausvaatimukset hylättiin, ei ollut
olennaista merkitystä oikeudenkäyntikulujen muodostumiselle,
sosiaalijohtaja ja kunta olivat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan
äidille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 16.217,80 euroa sekä lisäksi
Suomen valtiolle lapselle määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle
oikeusapulain nojalla suoritetun korvauksen 7.723,37 euroa.
 
Isä, jota kuultiin vain puhelimitse, ei ollut vaatinut korvauksia.
 
Asian näin päättyessä sosiaalijohtaja ja kunta saivat kärsiä
oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
 
Käräjäoikeuden ratkaisu on yksimielinen.

(EOK-viestintä)

 

* Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto -EOK ry on kansalaisten ja yrityksien riippumaton ja puolueeton oikeusturvan edunvalvontajärjestö, joka on perustettu vuonna 2004.

Miksi EOK:n kannattaa liittyä 

* vahvistat ja edistät jäsenyydelläsi tärkeää oikeusturvatyötä
* saat oikeusturvaneuvontaa, ohjausta ja koulutusta kaikilla oikeusaloilla * saat jäsenpalvelun kautta ammattitaitoista ja luotettavaa asiantuntija-apua
* saat jäsenpalvelun kautta EOK:n seurannan ja valvonnan omaan oikeusturva-asiaasi
* saat oikeusturva-asiasi osaksi EOK.n laajempaa kollektiivista oikeudellista edunvalvontaa
* kehität ja ajantasaistat osaamistasi laillisten oikeuksiesi puolustamiseksi
* verkostoidut muiden jäsenten kanssa ja voit osallistua erilaisiin vertaistukiryhmiin

 

Säilytä EOK-jäsenyys
 
*EOK:n tutkimuksien ja seurannan mukaan ihmisellä on useita oikeusturvaongelmia elämänsä aikana. Siksi on tärkeää säilyttää EOK-jäsenyys!  

 

Copyright 2006 - 2017 EOK ry