logo
Oikeusmurhat perheoikeudessa Tulosta Sähköposti
petri_kankaansivu_varatuomari_eokLapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien hakemusten käsittelyssä on vakavia puutteita ympäri Suomea, sanoo EOK:n liittohallituksen jäsen, varatuomari Petri Kankaansivu.

 

 

 

Ongelmat ovat ruohonjuuritasolla yleisesti tunnettuja, mutta niillä ei kukaan katso olevan sellaista painoarvoa, että menettelytapoja ryhdyttäisiin kehittämään paremmiksi, Kankaansivu jatkaa.

Nykyinen käsittelytapa lapsen asioita tuomioistuimissa ratkaistaessa on riippuvainen keskeisesti siitä, miten sosiaalityöntekijät asian valmistelevat tuomioistuimen pyytämää sosiaalitoimen selvitystä tehdessään. Tämän ratkaisumallin perusteluna on se, että sosiaalityöntekijöillä on koulutuksensa puolesta paremmat edellytykset tarkastella perheen tilannetta kuin tuomioistuimen jäsenillä olisi.

Vallitseva käsittelytapa on kuitenkin monilta osiltaan epäonnistunut niiden asioiden selvittämiseen, mitä sillä halutaan saada selvitettyä, Petri Kankaansivu toteaa.

Lailla sääntelemätön selvitystyö

EOK:n sosiaalioikeuden asiantuntijakumppanina toimivan varatuomari Petri Kankaansivun mukaan ensimmäinen vakava puute perheoikeudellisten asioiden käsittelytavassa on löydettävissä sosiaalitoimen selvityksen laadintavaiheesta. Tätä selvitystyötä eivät ohjaa käytännössä juuri mitkään säännökset. Kun menettelytapoja ei säännellä yksityiskohtaisesti, seuraa siitä varsin vaihteleva tapahtumasarja, jonka lopputuloksena sitten syntyy sosiaalitoimen selvitys tuomioistuimelle.

Tapahtumasarja alkaa sillä, että vanhemmat pyydetään aluksi erikseen ja myöhemmin yhdessä sosiaalityöntekijöiden kuultaviksi. Tässä vaiheessa riidan osapuolten käsitykset tapahtumista ovat yleensä kaukana toisistaan. Kun heidän kertomansa kirjataan sosiaalityöntekijöiden toimesta asiakirjoihin, vanhemmat kokevat usein heidän sanansa kaikuneen kuuroille korville. Tämä kokemus voi olla riidan molemmilla osapuolilla tai usein ainoastaan toisella heistä, jolloin viimeksi mainitussa tilanteessa herää kysymys, onko sosiaalitoimen selvitystyö ollut puolueellista, sanoo Kankaansivu.

Käsitystä sosiaalitoimen selvityksen laatimisen mahdollisesta puolueellisuudesta ei voida sivuuttaa pelkästään sillä, että asianomaisen kannalta ikävien tosiasioiden esiin tuleminen aiheuttaisi aina vastareaktion. Tällainen selitystapa on liian yksinkertaistava, vaikka tällä näkökohdalla voi asian luonteen vuoksi olla osittaista selitysvoimaa. Mielivaltaisuuden kokeminen selvityksen laadinnassa syntyy kuitenkin ilmeisesti siitä, että selvityksen laatimisen menettely on sääntelemätöntä, päättelee Kankaansivu.

Seulottu lopputulos

Lakimiehen näkökulmasta ongelma on siinä, että selvityksen laatimisen sääntelemättömyys johtaa menettelytapoihin, jotka eivät voi saada aikaan kokemusta puolueettomasta toiminnasta. Asianosaisilta ei oteta esimerkiksi kirjallista aineistoa yleensä vastaan lainkaan. Jos sellaista poikkeuksellisesti sallitaan esittää, aineistoa ei liitetä sosiaalitoimen selvitykseen, joka annetaan tuomioistuimelle. Vanhempien kannanotot ikään kuin välitetään sosiaalityöntekijöiden seulan lävitse, sanoo Kankaansivu.

Lopputulos ei yleensä vastaa lapsen vanhemman käsitystä perheen tilanteesta ja niistä ongelmista, jotka perheessä ovat johtaneet siihen riitaan, johon oikeusturvaa tuomioistuinprosessista on lähdetty hakemaan. Asianosaisilta tulleen kritiikin mukaan useimmat vakavat oikeusturvan loukkaukset perheoikeudellisissa asioissa perustuvat nimenomaan siihen, että sosiaalitoimen selvitys ei ole tasapuolinen eikä riittävän kattava, Petri Kankaansivu toteaa.

Tuomari ennakkokäsitystensä uhrina

Tuomioistuimen menettelytapa on ainakin muodollisesti säännelty. Laissa ja oikeuskäytännössä on muodostunut tietyt säännöt, joiden mukaan oikeusprosessi etenee. Perheoikeudellisissa asioissa ongelmakohdaksi voidaan osoittaa tuomarin ennakkokäsitys asiasta. Jokaisella meistä on jokin yleistävä käsitys perhe-elämästä ja siitä, miten perheen asiat tulisi hoitaa ns. normaalissa perheessä, sanoo Kankaansivu.

Kun asiaa käsittelevä tuomari perehtyy tämän oman käsityksensä heijastamana vireillä olevan jutun asiakirja-aineistoon hän luo siitä yleiskuvan, jonka perusteella tulkitsee, mikä siinä on olennaista ja mikä vähemmän merkityksellistä. Näin tapahtuu tietenkin muissakin asioissa kuin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Ongelmaksi asian tekee se, että perheoikeudellisissa asioissa ratkaisun perustavat seikat tulevat lähes kokonaan käytännön elämänkokemuksen piiristä, lisää Kankaansivu.

Erään uusperheen tragedia

Jos oletetaan keskimääräisen suomalaisen tuomarin kasvaneen keskiluokkaisessa perheessä ja menestyneen koulunkäynnissä keskimääräistä paremmin eli viettäneen lapsuutensa ns. "hyvässä perheessä", voidaan syystä epäillä, että monen tuomarin elämänkokemus väistämättä rajoittaa hänen kykyään käsittää useimpien perheoikeudellisten tragedioiden syntytapaa ja kehittymistä. Jotta väitteeni ei olisi pelkkä olettama, otan esimerkin varsin kyseenalaisesta päätöksestä. Asiasta on raportoitu Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitolle (EOK) joulukuussa 2009.

Pääkaupunkiseudulla asuva tuleva uusperhe oli muuttamassa yhteiseen kotiin. Perheen tarkoitus oli ostaa isompi asunto toiselta paikkakunnalta Helsingin lähikunnasta. Perheeseen kuului mies ja hänen lapsensa sekä tuleva puoliso, jolla myös oli oma lapsi.

Miehen entinen vaimo ja siis lapsen biologinen äiti kuitenkin raivostui kuultuaan, että hänen lapsensa joutuisi vieraan naisen kasvatettavaksi. Tällä "vieraalla naisella" hän tarkoitti entisen miehensä uutta puolisoa. Tämä lapsen toisen vanhemman reagointitapa tunnetaan yleisenä ongelmana monissa uusperheitä koskevissa ristiriitatilanteissa.

Asianosaiset kääntyivät perheasioiden sovittelijan puoleen. Hän ei nähnyt mitään syytä yhtyä lapsen biologisen äidin huoleen tilanteessa. Ammattitaitoisena ja kokeneena sovittelijana hän tunnisti heti lapsen biologisen äidin huolen taustalla olevan tämän oman vanhemmuuden rakentumisen heikkouden (so. mustasukkaisuuden lapsesta).

Lapsen biologinen äiti oli kuitenkin vakuuttunut oman käsityksensä oikeutuksesta ja vei asian Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Helsingin käräjäoikeus antoikin ennen sosiaalitoimen selvitystä asiassa heti väliaikaismääräyksen, jolla lapsi siirrettiin isänsä luota biologisen äitinsä luokse asumaan.

Väliaikaismääräystä koskevasta päätöksestä ei voi valittaa. Se myös usein ratkaisee jutun lopullisen kohtalon oikeuskäsittelyssä, sillä uutta päätöstä lapsen palauttamisesta alkuperäiseen asuinpaikkaansa ei kovin helposti enää tehdä. Tällä turvataan lapsen vakiintuneita olosuhteita.

Näin kävi tällekin uusperheelle. Lapsi määrättiin sosiaalitoimen selvityksen jälkeenkin asumaan biologisen äitinsä luokse ja suunnitelmat uusperheen yhteisen elämän alkamisesta uudessa kodissa kariutuivat täysin.

Tuomarin ammattitaidottomuus tragedian syynä

Helsingin käräjäoikeuden tekemän virheellisen ratkaisun perimmäinen syy oli tuomarin ammattitaidottomuus. Hän ei kyennyt käytettävissä olevasta oikeudenkäyntiaineistosta selvittämään itselleen, mikä asiassa oli olennaista ja mikä merkityksetöntä "tyhjää puhetta".

Niinpä käräjätuomari päätyi kokonaistilanteeseen nähden täysin väärään ratkaisuun, jonka lopputuloksena uusperheen yhteiselämä päättyi. Oikeudellisen tragedian sosiaalisena seurauksena oli nimittäin myös uuden suhteen kariutuminen, kun puolisot eivät kestäneet kärjistyneen perhetilanteensa paineita.

Ovatko oikeusmurhat estettävissä?

Asiantuntemuksen lisäämiseksi käräjäoikeuksissa olisi välttämätöntä ryhtyä uudistamaan käräjäoikeuksien organisaatiota, sanoo Petri Kankaansivu. Tehokkain vaihtoehto olisi täysin uuden tuomioistuinorganisaation luominen eli perhetuomioistuimien perustaminen Suomeen. Tämä edellyttäisi kuitenkin sekä huomattavia taloudellisia resursseja että ammattitaitoista henkilöstöä, toteaa Kankaansivu.

Vähin, mitä olisi tehtävä, olisi vahvistaa sosiaalitoimen menettelytapoja säätämällä niistä laissa. Toiseksi olisi vihdoin käynnistettävä tuomioistuinlaitoksessa uudistukset tuomarien jatkokoulutuksen järjestämiseksi, sanoo Petri Kankaansivu.

 

(EOK-viestintä)

 

* Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto -EOK ry on kansalaisten ja yrityksien riippumaton ja puolueeton oikeusturvan edunvalvontajärjestö, joka on perustettu vuonna 2004.

Miksi EOK:n kannattaa liittyä 

* vahvistat ja edistät jäsenyydelläsi tärkeää oikeusturvatyötä
* saat oikeusturvaneuvontaa, ohjausta ja koulutusta kaikilla oikeusaloilla * saat jäsenpalvelun kautta ammattitaitoista ja luotettavaa asiantuntija-apua
* saat jäsenpalvelun kautta EOK:n seurannan ja valvonnan omaan oikeusturva-asiaasi
* saat oikeusturva-asiasi osaksi EOK.n laajempaa kollektiivista oikeudellista edunvalvontaa
* kehität ja ajantasaistat osaamistasi laillisten oikeuksiesi puolustamiseksi
* verkostoidut muiden jäsenten kanssa ja voit osallistua erilaisiin vertaistukiryhmiin

 

Säilytä EOK-jäsenyys
 
*EOK:n tutkimuksien ja seurannan mukaan ihmisellä on useita oikeusturvaongelmia elämänsä aikana. Siksi on tärkeää säilyttää EOK-jäsenyys!  

 

Copyright 2006 - 2017 EOK ry